Tänä sosiaalisen median aikakautena on niin hirveän helppo verrata omaa elämään muiden elämään ja löytää elämästään virheitä sekä tuntea itsensä huonommaksi kuin moni muu. Olen yrittänyt pitää kielen keskellä suuta ja muistuttaa itselleni, ettei se varmasti ole niin helppoa muillakaan ja jokaisella on varmasti omassa elämässään omat taistelunsa käytävänä. Yksi isoin kompastuskivi on minulle kautta elämäni ollut innostuksen puute liikkumiseen. Viime aikoina olen erityisesti vakuuttunut siitä, että minussa on jokin jäätävä geenivirhe jonka johdosta sohva ja jääkaappi houkuttelevat minua enemmän kuin lenkkipolut.
Tasaisin väliajoin yritän liikunnan harrastamista. Aloitan tavoitteelliset kävelylenkit, olen kokeillut
juoksukoulua , kuntosaliharjoittelua (itsekseni, ohjelman kanssa sekä personal trainerin kanssa), käynyt erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla, olen myös harrastanut tanssia sekä lapsena, että aikuisiällä. Muutaman viikon tai kuukauden innostukseni kestää ja sitten se lopahtaa joko jonkin sairastumisen (flunssa, venähtänyt nilkka, revähtänyt takareisi tms.) tai muun vastoinkäymisen takia. Oman lajin löytäminen on vain niin haasteellista, että usko on jo loppunut kesken ja olenkin nyt vakuuttunut geenivirheestä, joka estää minua kokemasta liikunnan iloa.
Ehkä hieman liioiteltua, mutta silti mietin, että mikä kumma siinä on, kun omaa mieluista lajia ei tunnu löytyvän. Huono itsetunto ja ärtymys omaa epätäydellistä vartaloa kohtaa nostaa vähän väliä päätään, kun Facebookin feedi täyttyy muiden lenkkeily-, sali- ja liikuntapäivityksistä. Kateellisena seuraan ennen ja jälkeen valokuvista miten uraa luovat perheenäidit ja -isät sekä ennen ylipainosta kärsineet ovat voittaneet itsensä ja saaneet itsekurin, tiukan treenin ja periksiantamattomuuden ansiosta upeita tuloksia aikaan. Mistä ihmeestä löytäisin itselleni saman motivaation ja innostuksen?
Sitä odotellessa tyhjensin taas kuukauden alussa Sports Trackerin ja aloitin kilometrien keräämisen. Tavoitteena oli ensin kävellä toukokuun aikana 100 km, mutta se taitaa jäädä haaveeksi, ollaan jo puolessa välissä kuukautta ja kilometrejä on kertynyt vasta vajaat 25. Uusi tavoitteeni on saada kesäkuun loppuun mennessä 150 käveltyä kilometriä SportsTrackerin laskuriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti